Epävarmuus kompastuskivenä

Ajattelin kirjoittaa jotain varmuudesta tai paremminkin sen puutteesta. Varmuuden puute saattaa olla kristityille kompastuskivi. Sitä se on ollut ainakin mulle. Ennen kuin jatkan pidemmälle, on tarpeen täsmentää, mitä tarkoitan varmuudella. On olemassa kahdenlaista varmuutta: episteemistä ja psykologista. Tässä tapauksessa viittaan jälkimmäiseen. Psykologinen varmuus on varmuuden kokemista. Henkilö on psykologisesti varma asiasta, kun hänellä ei ole syytä epäillä asian todenperäisyyttä tai kun hän on täysin vakuuttunut asian todenperäisyydestä.

Kuvitellaan tilanne, jossa nuori kristitty, joka on varma uskostaan, tapaa internetissä ateisteja, jotka perustelevat hänelle, ettei Jeesusta ollut olemassa. Jeesus on myytti. On mahdollista, että tämän seurauksena hän menettää psykologisen varmuutensa ja alkaa epäilemään kristinuskon todenperäisyyttä. Tiedän omasta kokemuksestani, että tällainen epävarmuus voi olla ahdistavaa tai jopa musertavaa. Silloin helposti ajattelee, ettei tämä loppujen lopuksi olekaan totta. Ehkä tämä nuori kristitty tekee kuten mä tein: hän tutustuu apologetiikkaan ja yrittää löytää järjellisiä perusteita uskonsa puolesta, mutta kun ne eivät anna varmuuden tunnetta, hän päättelee, ettei usko ole totta. Ehkä hän yrittää väitellä näiden ateistien kanssa sillä ajatuksella, että jos hän saisi heidät vakuutettua, niin silloin hän itsekin voisi uskoa. Tämä tuskin kuitenkaan onnistuu.

Ongelma on siinä, että varmuudelle annetaan liian suuri painoarvo. Epävarmuus ei todista sitä, että on väärässä. Varmuus ei ole sama asia kuin tietäminen: on mahdollista olla varma asiasta, joka ei ole totta. On myös mahdollista epäillä asiaa, joka on totta. On hyvin valitettavaa, jos ihminen luopuu uskostaan siksi, että hänellä on epäilyksiä tai hän ei ole täysin varma.

Moderni fysiikka ja muinainen usko

Sain tänään luettua Stephen Barrin kirjan "Modern Physics and Ancient Faith." (University of Notre Dame Press, 2006). Kirja käsittelee materialismia, tiedettä ja uskontoa. Onko tiede ja usko ristiriidassa keskenään? Onko tiede osoittanut uskonnon vääräksi ja tehnyt Jumalasta tarpeettoman hypoteesin? Fysiikan professorina toimiva Barr esittää, että todellinen konflikti ei ole uskon ja tieteen välillä, vaan uskon ja materialismin välillä.

Materialismi on karkeasti ilmaistuna filosofinen olettamus, jonka mukaan todellisuus on pelkästään fyysinen. Ei ole sielua, hengellistä maailmaa tai Jumalaa. Barr toteaa sen, minkä olen itsekin ollut havaitsevinani: joidenkin on vaikea erottaa materialismi tieteestä. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia.

Barr ei varsinaisesti pyri todistamaan, että teismi on tosi. Kyse on ennusteista tai odotuksista. Materialistit ovat väittäneet, että tiede on täyttänyt heidän odotuksensa ja tuhonnut uskovien. Barr kuitenkin väittää, että uusimmat tieteelliset havainnot ovat alkaneet kääntymään materialismia vastaan ja antaneet teismille tilaa hengittää. Mulle kirja antoi paljon ajateltavaa ja vahvisti uskoani siihen, että on olemassa Jumala, kaiken luoja. Suosittelen lämpimästi.