Jos heitän noppaa kymmenen kertaa, niin on todennäköisempää, että saan useammin ykkösiä, kuin jos heitän vain kerran. Tämä on tietenkin päivän selvää. Samoin jos toimisin uskossa joka kerta, luottaen Jumalan lupaukseen, niin olisi todennäköisempää, että useammin tapahtuisi niin kuin uskon, kuin jos en toimisi uskossa lainkaan. Jumala nimittäin on luvannut vastata uskoomme. Tosia asia kuitenkin on se, ettei hän aina vastaa tai hän vastaa eri tavalla kuin odotamme. Mutta me saamme odottaa Jumalalta hyvää, luottaa hänen lupaukseensa, ja toimia häneen luottaen.
Usko ei välttämättä ole mielen tila. Kun nukahdamme tai pyörrymme, lakkaammeko uskomasta? Usko on usein myös taipumusta reagoida tilanteeseen sopivalla tavalla. Jos hyvä ystävä ilmoittaa meille kello kolme, että hän on tulossa teelle tunnin päästä, niin me katamme pöydän valmiiksi. Kyse ei tällöin ole siitä mitä meidän mielessämme tapahtuu — esim. siitä, onko meillä epäilyksiä. Kyse on odotuksesta ja toimimisesta sen mukaan.
Jumala on täydellisen luottamuksen arvoinen ystävä. Siksi me voimme ja saamme uskoa häneen, hänen lupaukseen. Me voimme epäillä, mutta oleellisempaa on se, miten me reagoimme ja toimimme.
