Kaksi argumenttia materialismia vastaan

Kehittelin enemmänkin huumorimielessä muutaman argumentin materialismia vastaan, joissa kuitenkin saattaa olla jotain ideaa. Päätelkää itse.

Ensinnäkin materialismi on niin huono näkemys, että syntiinlankeemuksen täytyy olla totta. Room. kirjeessä Paavali viittaa ihmisiin, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (1:18). Jamess D. G. Dunn kommentoi jaetta mm. seuraavasti: "'[T]he truth' here being understood... as the truth of God (v 25), the truth of God in relation to man, of man in relation to God, and of man in relation to man, the reality which should determine these relations but which has been so effectively suppressed in and by the relationships which people have actually promoted." Voitaisiinko sanoa niinkin nätisti, että materialismissa toteutuu Paavalin sanat, "He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi." (22) 

Toiseksi jos materialismi on tosi, niin tällöin meidän käytöksemme määräytyy luonnonlakien mukaisesti. Toimintamme on joko fysikaalisesti determinoitua tai satunnaista. Mutta tämä näyttää johtavan ongelmaan (itse asiassa se johtaa moneenkin ongelmaan). Nimittäin miksi determinoitu tai satunnainen rivi merkkejä näyttöpäätteellä merkitsisi yhtään mitään? Jos me annamme apinalle näppäimistön ja hän hetken sitä satunnaisesti näpyteltyään tulostaa näytölle sanat "Minä pidän sinusta", näillä sanoilla ei ole merkitystä, vaikka me ymmärrämmekin sen, mitä siinä lukee. Apina ei tarkoittanut sanoa, että hän pitää sinusta. Ehkä hän vihaa sinua, kun pakotat kirjoittamaan. Determinismin kohdalla asia ei ole yhtään parempi. Jos me nimittäin olemme determinoidut kirjoittamaan sen, mitä me näppäimistöä näpytellessä tuotamme ruudulle, niin sillä ei ole sen enempää merkitystä: emme pyri edes sanomaan mitään. Näin ollen, jos materialismi on tosi, mielekäs keskustelu on mahdotonta.