Kaurapuuro todistaa Jumalasta

Nautin aamupalaksi kaurapuuroa. Oli hyvää.

Voisiko kaurapuuro olla osoitus Jumalasta?

Ravitsemusterapeutit sanovat, että kaurapuuron säännöllinen syöminen on hyväksi koska se auttaa pitämään verenkolesterolin alhaisena. Se on siis hyvää jonkin toisen hyvän asian vuoksi tai kannalta. Alhaisen verensokerin ylläpitäminen on puolestaan hyväksi koska se auttaa välttämätään sydänongelmia ja ylläpitämään yleistä terveyttä. Näitä hyviä asioita, jotka ovat hyviä jonkin niistä seuraavan hyvän vuoksi, kutsutaan ekstrinsiseksi (ulkoiseksi) hyväksi. Ja tähän liittyy jotain hyvin kiinnostavaa. Voiko kaikki hyvä olla ekstrinsista, ulkoista?

Jos kaikki hyvä on ulkoisesti hyvää, niin P ei voi olla hyvä ellei se johda hyvään P1, joka puolestaan ei voi olla hyvä ellei se johda P2:seen, joka tarjoaa P1:slle hyvän arvon. Mutta P2 ei voi olla hyvä tai tarjota hyvän arvoa, ellei siitä seuraa P3, joka on hyvä asia ja voi tarjota hyvän arvon eteenpäin. Tämä ketju jatkuu loputtomiin kunnes jossain vaiheessa päädymme joko hyvän arvon antajaan Pn joka on jo käytetty tai emme missään vaiheessa päädy hyvän arvon antajaan lainkaan. Kumpikaan vaihtoehdoista ei ole tyydyttävä. Itse asiassa tämä vaikuttaa johtavan siihen, ettei ulkoista hyvää olekaan.

Kaiki hyvä ei siis voi olla ulkoisesti hyvää. Tarvitaan jotain, joka on intrinsisesti (itsessään) hyvää ja kykenee tarjoamaan ulkoiselle hyvälle arvon. Tämä hyvä on Jumala.

"Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa." (Psalmi 107:1)