23. maaliskuuta 2016

Maailman pahuus ja Jumalan hyvyys

Wegelius blogi on täällä taas usean vuoden tauon jälkeen!

Olen käynyt eräällä foorumilla kiivasta keskustelua pahuuden ongelmasta. Joukossa on niin ateisteja kuin kristittyjäkin. Erityisesti kysymys Jumalan hyvyydestä on noussut esille tässä yhteydessä. Eikö pahuus ja kärsimys osoita Jumalan olevan välinpitämätön tai suorastaan paha? Millainen kaikkivaltias vain istuu käsiensä päällä? Nämä ovat tietenkin täysin luonnollisia ja sallittuja kysymyksiä, mutta ongelma on siinä, että ne perustuvat puutteelliseen käsitykseen Jumalasta. Tätä asiaa on tarkoitus nyt selventää. Esitän asian ensin lyhyesti ja sitten syvemmin perustellen.

Ensin lyhesti pahuuden ongelmasta. Pahuuden ongelma pyrkii osoittamaan, että Jumalaa ei (todennäköisesti) ole olemassa. Maailmassa olevan pahuuden ja kärsimyksen katsotaan siis viittaavan siihen, että Jumala on poissa. Oleellista on huomioida, ettei kyseessä ole argumentti Jumalan hyvyyttä vastaan, vaan argumentti hyvän Jumalan olemassaoloa vastaan. Tämän ymmärtäminen tuntui olevan foorumikeskustelussa hankalaa.

Nyt sitten asian pihvi: Jos Jumala on olemassa, niin Jumala on täydellisen hyvä. Ja täydellisen hyvällä Jumalalla on tietenkin riittävän hyvä syy ja perusteltu vastaus sallia pahuus ja kärsimys, vaikka me emme tiedä sitä ja vaikka maailma vaikuttaa meistä epäoikeudenmukaiselta.

Mutta millä perusteella voimme sanoa näin? Miten niin pahuus ja kärsimys eivät vähennä tai pienennä Jumalan hyvyyttä? Pyrin perustelemaan asia.

Jumala on olento, jota suurempaa ei voida kuvitella.

Tämä on teistinen käsitys siitä kuka Jumala on. Hän on suurin mahdollinen olento, maksimaalisen täydellinen yksilö. Kun kysymme "Onko Jumala olemassa?", niin me kysymme, onko todellisuudessa olemassa olentoa, joka vastaa kyseistä kuvausta. Samalla tavalla kuin jos kysymme vaikkapa "Onko pyramideja olemassa?", niin me tiedustelemme, onko kivestä tehtyjä ylöspäin kapenevia, geometrisen pyramidin muotoisia rakennelmia olemassa.



Se, että Jumala on maksimaalisen täydellinen yksilö, merkitsee sitä, että hänen ominaisuutensa — kuten mm. hyvyys, voima, tieto — ovat maksimaalisia, eli niin suuria kuin on ristiriidattomasti mahdollista, eikä ole ketään tai mitään, joka voisi ylittää ne. Jumalan hyvyys on siis myös maksimaalista, täydellistä, ja se voidaan ymmärtää tarkoittavan ainakin seuraavia asioita.

(1) Jumala on ontologisesti (olemukseltaan) täydellinen ilman virhettä, heikkoutta tai puutetta
(2) Jumala tekee täydellisesti kaiken mitä vapaan moraalisen toimijan hänen tilanteessaan pitäisi tehdä
(3) Jumala osoittaa hyvyyttä enemmän kuin on velvollisuus
(4) Jumala ei voi tehdä mitään väärää tai pahaa.

Yleinen kysymys tässä kohden on, että eikö maksimaalisen täydellinen olento voisi olla hyvän sijasta paha. On totta, että paha olento voi olla suuri ja mahtava siinä mielessä, että se on hyvinkin vaikuttava, voimakas ja vaikutusvaltainen. Paha olento ei kuitenkaan voi olla ontologisesti (olemukseltaan) täydellinen ja siinä mielessä suurin mahdollinen. Tämä on intuitiivisesti totta, kuten voimme havaita seuraavasta esimerkistä. Kuvitellaan alla oleva tilanne.

(1) Henkilö A evää päivän ainoan ruoka-annoksen henkilöltä X, joka tulee kuolemaan saman päivän aikana, jos hän ei saa ruokaa.
(2) Henkilö B antaa oman päivän ainoan henkiölle X ilman menehtymisen riskiä ja pelastaa tämän hengen.

Pieni hyvyys (ruoka-annoksen antaminen) on suurempaa kuin iso pahuus (ruoka-annoksen evääminen ja toisen tappaminen). Voidaan sanoa, että henkilö B ja hänen tekonsa on suurempi tai täydellisempi kuin henkilö A ja hänen tekonsa. Tämä osoittaa, että ontologisesti (olemukseltaan) täydellinen olento ei voi olla paha. Jos hänessä olisi pahuutta, hänessä olisi vikaa, heikkoutta, puutetta.

Jos siis Jumala on olemassa, niin Jumala on välttämättä täydellisen hyvä. Ei ole mahdollista, että hän jotenkin epäonnistuisi olemaan tätä. Tästä syystä maailmassa oleva pahuus tai kärsimys ei voi asettaa kyseenalaiseksi Jumalan hyvyyttä, jos Jumala on olemassa. Jos huomaamme pyradimin puuttuvan siitä kohden, jossa sen olisi pitänyt olla, niin se ei aseta kyseenalaista sitä, että onko pyramidi kivestä tehty ylöspäin kapeneva, geometrisen pyramidin muotoinen rakennelma. Ainoastaan kyseisen pyramidin olemassaolon.

1 kommentti:

  1. Kuten Luther hyvin opettaa hyvyys ja pahuus tulevat Jumalalta (vert.Jobin elämää). Jos uskomme, että vain hyvyys tulee Jumalalta, meillä on kaksi jumalaa. Hyvä jumala ja paha jumala. Se miksi Jumala sallii pahuutta ei tee tyhjäksi hänen hyvyyttään, koska hän on täydellinen kuten hyvin perustelet.

    VastaaPoista